Eduskuntavaalit olivat muutosvaalit.

Torstai 23.4.2015 klo 19:20 - Keskustan eduskuntaryhmä, kannanotto to 23.4.2015

23.4.2015 13:30

Hionta.jpg

Eduskuntavaalit olivat muutosvaalit. Suomalaiset äänestivät Keskustan edustaman muutoksen: työllistävämmän, oikeudenmukaisemman ja koko Suomea tasapainoisemmin kehittävän politiikan puolesta. Vaalitulos oli myös luottamuslause ratkaisukeskeiselle ja yhteistyötä kokoavalle toimintatavalle, Keskustan eduskuntaryhmä toteaa järjestäytymiskokouksensa yhteydessä antamassaan kannanotossa.

Keskustan eduskuntaryhmä, kannanotto to 23.4.2015

Suomi äänesti työn, oikeudenmukaisuuden ja yhteistyön puolesta



Eduskuntavaalit olivat muutosvaalit. Suomalaiset äänestivät Keskustan edustaman muutoksen: työllistävämmän, oikeudenmukaisemman ja koko Suomea tasapainoisemmin kehittävän politiikan puolesta. Vaalitulos oli myös luottamuslause ratkaisukeskeiselle ja yhteistyötä kokoavalle toimintatavalle.

Puheenjohtaja Juha Sipilän ja Keskustan saama valtakirja Suomen kuntoon laittamiseksi on vahva. Keskustan tavoitteena on, että Suomi saa rivakasti uuden, toimintakykyisen hallituksen.  Nyt on menossa luottamus- ja yhteistyöpääoman rakentaminen puheenjohtaja Sipilän johdolla.

Keskusta katsoo, että kaikessa päätöksenteossa on oltava tavoitteena, että Suomeen saadaan lisää työpaikkoja ja että jokainen suomalainen pidetään oikeudenmukaisesti mukana. Keskusta haluaa osaltaan rakentaa ehyttä, tasavertaista, moniarvoista ja kansainvälistä Suomea, joka nousee yhteen hiileen puhaltamalla ja menestyy osaamisellaan.

Keskusta katsoo, että uuden hallituksen on ensi töikseen päätettävä Suomen työllisyyttä ja talouden kasvua kohentavista ratkaisuista. Uskottava suunnitelma velaksi elämisen lopettamisesta on tehtävä heti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on vietävä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotot huomioiden yhteistyössä maaliin, jotta ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan turvata. Palvelujen rahoitus on ratkaistava samassa yhteydessä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskustan eduskuntaryhmä

On tekojen aika, ministeri Kiuru

Torstai 28.2.2013 klo 11:49 - Timo Laaninen

Keskustan puoluesihteeri, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Timo Laaninen odottaa hallitukselta ja erityisesti asuntoministeri Krista Kiurulta (sd.) konkreettisia asuntopoliittisia toimia hallituksen kokoontuessa puolivälin riiheen.

 -Tuskin koskaan on puheiden ja tekojen ristiriita noussut yhtä räikeäksi kuin asuntopolitiikassa on tapahtunut tällä hallituskaudella. Ministeri Kiuru on luvannut vuokra-asuntotuotannon moninkertaistamista ja vuokrien reilua alennusta. Käytännössä vuokra-asuntotuotanto on romahtanut ja vuokrataso noussut. Työministeriön kortistoissa on lähes 26 000 työtöntä rakennusmiestä eli noin 3000 enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Olemme todistamassa sd-vetoisen asuntopolitiikan konkurssia.

 -Puheiden ja toiveiden sijaan nyt tarvitaan tekoja. Ehdotankin ratkaisuja, jotka purisivat asuntopulaan, kohtuuttoman korkeisiin asumiskuluihin ja tarjoaisivat työtä rakentajille.

 - Panostaminen ainoastaan valtion lainoittamaan ja korkotuettuun rakentamiseen ei ratkaise ongelmia. Valtaosa suomalaisista hankkii asuntonsa vapaarahoitteisilta markkinoilta. Tämän tosiasian tunnustaminen olisi ensiaskel asumiskustannusten laskemiseen.

 - Yleishyödyllisyyslainsäädäntöä tulee keventää vaikka määräajaksi vaikeassa suhdannetilanteessa. Yh-rakennuttajia koskevaa 40 vuoden määräaikaa voi verrata elinkautistuomioon. Myyntirajoitusten tulisi olla kohdekohtaisia ja määräaikaisia. Uusia vuokra-asuntoja saataisiin, jos yleishyödylliset rakennuttajat voisivat myydä esimerkiksi osan kohteistaan ja tuotannostaan sillä edellytyksellä, että rahat sijoitettaisiin uuteen vuokra-asuntotuotantoon. Uusista asunnoista osa voisi olla myös vapaarahoitteisia.

 - Edellisen laman aikaan hyväksi todettua välimallia tulisi nytkin käyttää, jotta asuntotuotanto saataisiin liikkeelle. Uskon, että rakennusteollisuus lisäisi ratkaisevasti uusien vuokra-asuntojen tuotantoa, jos niiden rahat seisoisivat vanhassa yleishyödyllisessä tuotannossa nykyistä lyhyemmän ajan.

 - Valtion korkotuki tulisi muuttaa prosenttiosuudeksi korosta. Tällöin se joustaisi markkinakorkojen mukaan. Ei voi olla tarkoitus, että kohtuuhintaisen asumisen tukemiseen tarkoitettujen lainojen korot ovat korkeampia kuin markkinakorot. Ei voi olla oikein, että valtio rahastaa yli 100 miljoonaa euroa vuodessa vanhoissa arava-asunnoissa asuvilta vaatimalla suuria korkotuottoja.

 -Kunnat voivat helpottaa asuntopulaa vauhdittamalla kaavoitusta niin, että markkinoille saadaan riittävästi kohtuuhintaisia pientalotontteja.

 Laanisen mielestä hallituksen pitää nyt nousta poterostaan ja esittää ennakkoluulottomasti uusia keinoja. Esimerkiksi keskustan ehdotus leasingmallin käyttöönotosta asuntomarkkinoilla kannattaisi nyt selvittää. 

Kommentoi kirjoitusta.

Tulossa tasaiset vaalit

Tiistai 25.9.2012

TULOSSA TASAISET VAALIT

Aamulehden vastikään julkistama maakunnallinen vaaligallup on mielenkiintoinen. Vertaamalla sitä viime eduskuntavaaleihin ja edellisiin kuntavaaleihin olisi tulos maakunnassamme muutoksena varsin suuri. Vaalien voittajasta ei liene epäilystä, mutta sitä myötä myös käytännön valtasuhteissa tapahtuisi merkittävä muutos. Kuntatason poliittinen johtajuus muuttuisi monessa kunnassa ja myös maakuntatason muutos olisi kuntainliitoissa jne.  varsin suuri. Kunnallisvaalit ovat siis myös maakuntavaalit ja tämä asia nyt korostuu

Äänestysvilkkauden merkitys  vaikuttaa nyt erittäin paljon. Se puolue, joka saa kannattajansa liikkeelle voittaa suhteellisesti hyvinkin paljon ja päinvastoin äänestämättä jättäminen on nyt merkitykseltään iso asia.

Kaksi suurinta pirkanmaalaista puoluetta ovat varmasti SDP ja Kokoomus, mutta toisessa järjestyksessä kuin edellisissä vaaleissa. SDP ajaa Kokoomuksen ohi selkeästi ja enemmän kuin valtakunnan tasolla. Kokoomus näyttäisi itse asiassa häviävän maakunnassamme eniten. Vaikuttaako tähän suurkuntaliitos- puolueen leima tai valtapuolueen asema ? Mitä vaalitulos vaikuttaa Tampereen valta- asetelmaan esim. pormestarikysymyksessä tai XL- yhteistyössä ?

Kolmas suuri puolue olisi Perussuomalaiset. Sen todellisen suuruuden mittaa ehdokasasettelu, joka vaikuttaa hieman horjuvalta. Gallupeissa asia näyttää ehkä hieman liiankin toiveikkaalta.

Seuraavat puolueet olisivat  Keskusta ja Vihreät. Näiden keskinäinen järjestys ratkeaa pitkälti Tampereen keskusseudun äänillä. Keskusseudun ulkopuolisten kuntien äänituloksella on tärkein merkitys Keskustalle. Keskusta menestyy maakunnissa hyvin, kuten ehdokasasettelu antaa olettaa. Se näkyy  koko maakunnassa myönteisenä.
Haastetta riittää siis jokaisella alueella ja jokaisessa kunnassa. Keskusta voi toimia kaksiteräisesti; maakunnissa asemaansa vahvistaen ja säilyttäen sekä keskusseudulla vahvana haastajana.

Nämä vaalit ovat suurkuntavaalit, näin sanotaan. Nämä vaalit ovat myös lähivaalit ja kuntatason palvelutason vaalit. Nämä vaalit mittaavat myös asumisen vapauden, opetuksen/ koulutuksen sekä peruspalvelujen ja vanhustenhuollon suunnan. Kaikki nämä ovat keskeisiä kuntatoimintoja joista päätetään lähellä ihmisiä.
On kova haaste pitää huolta näistä asioista nykyisessä keskittämisen virrassa. Keskusta ei vastusta muutosta, mutta haluaisi tehdä sen rakentavalla ja vastuuntuntoisella tavalla.  

Poliittista realismia kuntavaaleissa lienee että gallupit ovat galluppeja. Varsinainen vaalitulos on ainoa oikea mittari ja siihen voidaan vielä vaikuttaa. Peruskannatuksemme / puolueuskollisuus on korkealla tasolla; sen varaan voidaan laskea paljon mutta ei suinkaan kaikkea. Viestimme pitää olla: inhimillinen, vakaa ja turvallinen kunta.
Kun nyt teemme parhaamme, ei meiltä enempää voi vaatia.

Menestystä vaalityöhön

Markku Vuorensola
puheenjohtaja
Keskustan Pirkanmaan piiri

Kommentoi kirjoitusta.

Kuntavaalit

Perjantai 21.9.2012 klo 16:19 - Pilvi Kärkelä, Kihniö

Kunnallisvaalit  herättää kenttäväen liikkeelle ja ehdokashankinta on nyt suoritettu ja listat koottu kunnissa.

Herättääkö kunnallisvaalit myös ihmiset hereille kunta asioissa vai ajatellaanko että ei tässä ole mitään sanomista  kun hallitus sanelee kuntien olemassa olon uusilla tehtävillä ja samalla tiukentaa valtion osuuksia.

Kunnat niin pienemmät kuin isoimmatkin painivat taloudellisten paineiden kanssa. Yhä nousevien sosiaali- ja terveyspuolen kustannusten ja vanhenevan väestön sekä muiden palveluiden järjestämisen kanssa.

Auttaako tilannetta kuntaliitos kun vanhusten määrä on jokaisessa kunnassa kasvava ja hoitajatarvetta on kaikilla. Suuremmissakin kunnissa tämän vuoden talous on jäämässä alijäämäiseksi. Kuinka näistä isommista kunnista jotka tekevät jo nyt alijäämäistä tulosta, saadaan antamaan suurempia hartioita, isompaa kukkaroa, lisää hoitajia liitoskunnille kun sitä ei pystytä tekemään edes näissä suurissa kunnissa omiinkaan tarpeisiin.

Kuntaliitoksissa tehdään isompia kuntia. Rajat poistamalla ei kuitenkaan saada lisää veronmaksajia eikä  palvelujen tarvitsijat katoa mihinkään. Vanhukset joita pitää hoitaa laadukkaasti ja lapset jotka tarvitsevat pienet ryhmäkoot kouluissa eivät vähene rajoja poistamalla. Jos säästöjä halutaan kuntaliitoksista siellä joudutaan puuttumaan palvelurakenteeseen ja määrään.  Haluammeko siirtää palvelumme isompiin keskuksiin, kauemmaksi palvelujen käyttäjistä.  Palveluiden keskittämisen ja henkilöstö resursseja lisäämättä kasvatamme lääkäriin pääsyn aikaa vielä,  jo nyt isoissa kunnissa olevien pitkien jonotusaikojen lisäksi.  Laitoshoidon ja tehostetun laitosasumisen henkilöstöä ei pysty vähentämään, pikemminkin pitäisi lisätä vanhuksien hoidon tarpeen lisääntyessä ja  työn kuormituksen vuoksi. Vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja meidän hoitajahenkilöstö myös ikääntyy. Kotona asumiseen satsaaminen tuo helpotusta laitoshoitoon, mutta sielläkin tulisi saada laadukasta hoitoa . Hoitajien määrä tulisi olla avopalvelussa työn määrään mukainen ja niin että hoitajat ehtisivät antaa aikaa vanhuksille käyntiensä aikana.

 Sekä unohtamatta lasten tilannetta mikä tuntuu paisuvan isoissa kaupungeissa, Tampereen tilannetta jossa sosiaalityöntekijällä on n. 60 lastensuojelun piirissä olevaa lasta ja sen saa moninkertaistaa kun otetaan koko perhe huomioon. Lastensuojelutyössä tulisi ehdottomasti satsata resursseja matalankynnyksen palveluihin, neuvola ja koulutyöhön jossa pitää olla perheiden arjessa mukana heti  lapsen syntymästä asti. Ohjata perheitä vastuullisuuteen kasvatustyössä. Yhteistyötä perheiden kanssa sekä ottaa kolmas sektori myös tähän työhön mukaan.  Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen ja siihen kuuluu myös yhtenä osana  että lapsi tarvitsee luotettavia aikuisia lähelleen. Työtilanne on todella haastava näissä kysymyksissä.

Nyt valitaan kuntien valtuustoihin vastuullisia päättäjiä. Niitä joilla on tietoa kunta kentästä. Oman kunnan asioista kokonaiskuva, syvempää tietoa, verkostoa muiden kuntien päättäjiin sekä muihin sidosryhmiin. Sellaisia joilla on näkyä tulevasta kuinka kunta toimii tulevaisuudessa ja miten palvelut tulisi järjestää. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit

Kotimainen ruoka - lähiruoka uhattuna

Keskiviikko 5.9.2012 klo 17:00

Nykyisen hallituksen tekemät päätökset ensivuoden budjetin menoleikkauksista, veronkorotuksista ja sosiaaliturvan heikentämisestä on ajamassa maa- ja metsätalousyrittäjät EU:n ajan kriittisimpään tilanteeseen. Hallitus ilmoitti aikaisessa vaiheessa, että kansalaisten sosiaaliturvaan ei tehdä heikennyksiä. Maatalousyrittäjien sosiaaliturva on kokenut kovia noista lupauksista huolimatta. Lieneekö hallituksen käsitys maatalousyrittäjien yhteiskuntakelpoisuudesta hatara? Meille kotimaisen elintarvikkeiden raaka-aineiden tuottajille - tuotamme sitten maitoa, lihaa tai kananmunia - kohdentuu kaikki samat veronlisäykset ja menoleikkaukset kuin jokaiselle työssäkäyvälle kuntalaisellekin.

Talouden tasapainottamisen vastarinnasta ei ole asiassa kyse, vaan maa- ja metsätalouden pääluokan leikkaukset sisältävät elinkeinolle elintärkeitä elementtejä. Jos alkutuotannon osuudeksi olisi tullut muuhun yhteiskuntaan verraten saman kokoiset kustannukset, olisi monella kehittyvälläkin tilalla uskottu vielä huomiseen. Varsinkin kotieläintiloilla on jouduttu pitkään elämään kädestä suuhun, kun tuotantopanosten kustannusnousu on ajanut tilanteeseen, jossa tulorahoitus ei ole enää riittänyt välttämättömienkään kustannuserien suorittamiseen. Tämän syksyn kaoottisen kriisin takaa kotieläintiloille ennätyskorkealle kipuava viljanhinta. Positiivista tässä on se, että kotimaisen viljan tuottajat saavat tuotteistaan niille kuuluvan hinnan. Toki on heilläkin noussut panosten hinta, joten kate ei kuitenkaan tule jäämään mitenkään erityisen korkealle. Tämä yhtälö aiheuttaa jatkossa sen, että kotieläintiloista moni lopettaa ennakoitua nopeammin, jolloin kotimaiselle viljalle ei jatkossa löydykään enää nykyisessä laajuudessaan markkinoita.

Tukialueiden rajoja on kommentoitu kohtuuttomiksi. Ne kyllä eriarvoistavat tuottajat eri alueiden välillä, mutta niiden rajojen muuttamiseen ei energiaa kannata tuhlata, sillä ne on EU:n liittymisasiakirjaan aikoinaan kirjattu. Muutokset olisi varmaan jo ajettu läpi, jos se olisi käytännössä mahdollista. Tukialueista huolimatta hallituksen tulee tehdä yhdenvertaista politiikkaa ja on turvattava jatkossakin eri tuotantosuuntien kehittyminen koko Suomen alueella tukialueista riippumatta.

Maaseudunkehittämisrahasto Makeran nykytilanne ei tunnu korreloivan tuota tasapuolistavaa ja mahdollistavaa tilojen kehittämistä. Nykyinen hallitus ei ole siirtänyt määrärahaa euroakaan Makeraan, jolloin edessämme on tässä kohtaa byrokratian keventyminen, tilojen kannalta kuitenkin väärässä kohdassa. Byrokratian keventymisellä tarkoitan jatkossa entistä väheneviä määriä investointitukien hakua ja nopeasti niiden loppumista, ellei Makeraan budjetoida lisää rahaa.

Elintarviketeollisuuden työpaikkojen ja alkutuotannon nykyisen tasoinen tuotannon turvaaminen vaatii nopeita muutoksia koko ketjuun. Mikäli ratkaisut ovat keinotekoisia, eivätkä vaikuta nopeasti tuottajahintojen vahvistumiseen, tullaan näkemään varsinkin kotieläintuotannon ennakoitua nopeampi romahdus.

Toivottavasti emme joudu lähivuosina tilanteeseen, jossa kauppojen hyllyjen välissä joudumme suurennuslasien kanssa etsimään isojen tuontierien valtaamien hyllymetrien joukosta häviäviä joutsenlipputuotteita.  

Tulojen oikeudenmukaisella jakaantumisella koko elintarvikeketjuun tulisi olemaan tulevina vuosina äärimmäisen suuret vaikutukset koko yhteiskuntamme tulevaisuuteen.

Pertti Hakanen

Maatalousyrittäjä

Puoluevaltuuston vpj. 2010 - 2012

Kommentoi kirjoitusta.

VAKAA JA TASAPAINOINEN EUROOPAN UNIONI

Perjantai 10.8.2012 klo 12:13

Otsikon mukainen sanonta  on tavoite jolla on monta mittatikkua. Me voimme painottaa asioita pelkästään talouden vakauden pohjalta; niin kuin nyt Suomessa tehdään. Kyseessä on kuitenkin paljon kokonaisvaltaisempi prosessi. Kaiken taustalla on yhteiskunnallinen ja poliittinen vakaus .    Siis asia jota ei pelkästään rahalla voida saavuttaa.

Ajan henkeen näyttää kuuluvan  että asiat asetetaan vastakkain. Tällöin unohtuu helposti kokonaisnäkemys. Pidän erittäin viisaana – pitkällä tähtäimellä – että Keskustan johto selvittää ja kartoittaa Eurotaloutta ja pyrkii vasta sitten ottamaan asiaan ns. lopullista kantaa. Selvityksen myötä voidaan myös selvittää välillisiä vaikutuksia ja niiden merkitystä Suomelle. Tällä maltillisella toimintatavalla ei ehkä saa poliittisia pisteitä juuri nyt mutta se on silti viisasta.

Pohjimmiltaan kyseessä on myös vahva mittaus siitä mikä on yhteiskunnallisen päätöksenteon osuus ja vastuu ongelmatilanteissa. Markkina ei ole missään vaiheessa tyytyväinen. Aina se vaatii johdonmukaista päätöksentekoa mutta koskaan se ei sano mitä se on. Samoin se jättää määrittelemättä oman vastuunsa. Markkina siis vaatii vastiketta mutta ei näytä ymmärtävän että vakaus on paras mahdollinen vastike. Hyvin usein poliittinen ja taloudellinen vakaus kulkevat käsi kädessä. Tällä hetkellä keskittämispolitiikka on suuri uhka vakaudelle koska keskittämisen kautta ei voida koskaan saavuttaa riittävän laajaa sitoutumista päätöksentekoon.

EU:n ihanteet ovat hyvin laajasti hyväksyttäviä. Toimintatavat ja eri kulttuurit usein kuitenkin törmäävät. On aika miettiä millaisia puskureita tarvitaan ja mikä on kansallisvaltioiden rooli. Olisiko aika miettiä asioita kansalaisten kannalta eikä suinkaan systeemin kannalta. Helppoa se ei tule olemaan mutta se on ainoa oikea tie luoda sitoutunutta toimintaa ja vakautta.

Otan esimerkin ns. omalta sektoriltani maataloudesta / maaseudusta ja tänä vuonna. Ennusteet ovat maailman laajuisestikin satokauden osalta selvät. Taloudelliset vaikutukset on helppo laskea. Yhteiskunnalliset paineet ovat ristikkäisiä. Yritystasolla on laajaa epävarmuutta. Tulevaisuuskuva on uskon varassa ja odottaa. Alun perin varsin selkeän uuden EU- ohjelmakauden perusteet ovat murenemassa. Kuitenkin systeemi pyörii.

Sen sijaan että syytämme eteläisiä EU maita;  pitäisiköhän pureutua myös järjestelmiin ja niiden toimivuuteen. Onko mahdotonta ajatella että systeemissä olisikin jokin vika ? Maatalouden ja maaseudun kohdalla systeemisidonnaisuus on erittäin vahva. On kuitenkin tosiasia  että joustoakin tarvittaessa  löytyy. Suomi on ollut esitaistelija omilla toimillaan joustavuuden osalta.

Seuraavan EU ohjelmakauden suunnittelu ja neuvottelut ovat jo varsin pitkällä. Päätökset linjauksista tehdään varsin pian. Mielenkiintoista on nähdä tehdäänkö johtopäätökset vuoden takaisen tiedon varaan vai tiedossa olevan markkinatiedon pohjalta.

Suomen Keskustalla on EU maatalousasioissa suuri rooli. Oppositiossakin ollessaan Keskustan osaamista tarvitaan. Hallituksella ei ole varaa sulkea korvansa Keskustan näkemyksiltä. Toivon että Keskusta aidosta myös tarjoaa osaamistaan hallituksen käyttöön ja osoittaa samalla omaa yhteiskuntavastuutaan perinteemme  mukaisesti.

Markku Vuorensola

puheenjohtaja

Kommentoi kirjoitusta.

Kulta-aika lapsuuden?

Keskiviikko 9.5.2012 klo 7:11

Seuraavan sukupolven kasvattaminen lienee edellisen sukupolven tärkeimpiä tehtäviä. Jatkuvuus on turvattava. Eläinkunnassa jälkeläisten kasvatus sujuu entiseen malliin, mutta luomakunnan kruunu näyttää olevan pulassa. Aiemmin lapsia haluttiin työn jatkajiksi ja vanhuuden turvaksi, nykyään lapsia halutaan kuulema, jotta heidät voisi tehdä onnellisiksi. Valokeila on siirtynyt enenevästi lapsiin perheissä, mutta myös kunnallisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa lapsen etu ja lapsivaikutukset pyritään huomioimaan. Resursseja lisätään parhaillaankin esimerkiksi perhetyöhön, etsivään nuorisotyöhön ja oppilashuoltohenkilöstöön. 

Silti ongelmia on. Huostaanotot lisääntyvät ja nuoret syrjäytyvät. Köyhien lapsiperheiden määrä ei vain vähene. Lisääntyneet perhesurmat vaativat selvittelyä. Ulkomaalaiset vieraamme kauhistelevat varhaisnuortemme alkoholinkäyttöä

Vaikka kuinka panostamme perheisiin, niin hyvinvointiyhteiskuntamme turvaverkot pettävät usein. Kyselemme toistuvasti kadotetun vanhemmuuden perään.  Omasta puolestani voisin kysäistä, arvostammeko jo liikaakin lasten omatoimisuutta ja pärjäävyyttä? Kenen on vastuu ja voiko sitä ulkoistaa? Emmekö ehdi kaiken stressin ja tietotulvan keskellä kuunnella vaistojamme tai edes maalaisjärkeämme?

Mikä tässä nyt niin vaikeaa on, kun kerran oravakin osaa?

Nälkään ei sentään tässä maassa kuolla ja työajan lyhennyksiin on aiempaa paremmat mahdollisuudet lasten ollessa pieniä. Kotimme on varusteltu elektroniikalla ja huipputekniikalla, joka helpottaa kotitöitä ja mahdollistaa lisääntyvän vapaa-ajan.

Suurista ponnisteluista huolimatta aika vain tuntuu katoavan kuin hiekka sormien välistä. Ei ehdi. Yhteiset mukavat perheillat jäävät valitettavan usein haaveeksi vain. Elämme toiveikkaasti sitku-elämää, vaikka pääomamme on vain tämä hetki. Parempia aikoja odotellessa on hyvä kysyä käsi sydämellä: Mikä minulle on tärkeää, tässä ja nyt? Ihan oikeasti.

Mielikuvamatkat omaan lapsuuteen voivat olla hyödyllisiä. Jo perheenperustamisvaiheessa voisivat puolisot yhdessä muistella omia lapsuuden kokemuksia. Lapsuudenperheiden mallit vaikuttavat odotuksiimme itsemme, puolisomme ja lastemme suhteen ja lapsuudenkodin tunneilmapiiri tuntuu vielä kummasti vaan aikuisenakin. Joskus on hyvä miettiä hetkinen sitä, mitä haluan tuoda omasta lapsuudestani tähän perheeseen ja minkä jätän tietoisesti taakseni. Useimpien lapsuudessa on ollut hyvää, mutta myös kipeitä kokemuksia. Elämähän on sellaista. Tuskin meistä paljon edellisiä sukupolvia parempia vanhempia tulee, mutta haitalliset jatkumot olisi hyvä yrittää lopettaa.

Suomalaiset vanhemmat keskustelevat jälkikasvunsa kanssa muutaman minuutin päivässä. Meillä on myös vähiten yhteisiä aterioita perheen kesken kaikista OECD maista. TV ja tietokone vievät aikaamme monikertaisen määrän. Vaurastuminen on tuonut sen, että lapsilla on omat huoneet, joiden sisustukseen kuuluu omat viihdekeskukset. Yhteinen television katselukin menetetään. Lapset jäsentävät maailman tapahtumia turhan paljon yksinään tai vertaisryhmässä. Vanhemmat eivät ehdi ja isovanhemmatkin ovat usein liian hyväkuntoisia tai liian huonokuntoisia  viettääkseen aikaa lastenlasten kanssa. Perheneuvolassa olen havainnut, etteivät monet lapset tiedä isovanhempiensa nimiä tai hautapaikkoja. On huteraa olla juureton. Voi lentää tuulen mukana. Vertaisryhmässä lapsemme varttuvat sekä koulussa, harrastuksissa että kotona.  Aikuisilla on liian vähän ihan tavallista keskusteluaikaa. On kiire johonkin.

Vanhemmuuden arvo on arjessa. Arjensietokykyä tarvitaan, kun lapset ovat pieniä ja oma elämä olisi soinnutettava tavalliseen, ennakoitavaan arkeen. Jostain kun luopuu, niin usein tilalle tulee jotain muuta. Elämän ruuhkavuodet voivat olla antoisiakin, ainakin jälkikäteen arvioituna.  Arki pienten lasten kanssa on raskasta ja monien mielestä tylsää. Tuttuus ja rutiinit luovat kuitenkin turvallisuutta ja jatkuvuutta lapsen mieleen. Maailma on turvallinen paikka. Vanhemmuutta ei voi urakoida, kyse on pitkän tähtäimen projektista ja elinikäisestä oppimisesta. Ja lapset ovat kuitenkin myös mukavaa seuraa. Virkistäviä tuoreita näkemyksiä maailmanmenosta on tiedossa lapsiperheissä, mikäli ehtii jälkikasvunsa kanssa jutustella. Harrastukset ovat toki kehittäviä, mutta kyllä tavallisia koti-iltojakin tarvitaan. Että opitaan sitä arjensietokykyäkin.

Jos jotain toivoisin lapsillemme lisää, niin kiireetöntä aikaa kotosalla perheen kesken. Jospa sitten vaikka se yhteinen päivällinen tai iltapala saman pöydän ääressä, hieman useammin. Pidetäänhän mielessä, että yhdessä ruoan nauttiminen on ihmiskunnan vanhimpia tapoja osoittaa yhteenkuuluvuutta. Ja tulee samalla sitä yhteistä keskusteluaikaa perheen kesken.

Päivi Hiltunen

Kirjoittaja on kasvatus-ja perheneuvontaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti. Hän on keskustalainen kunnanvaltuutettu ja oli ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa.

Kommentoi kirjoitusta.

Ihminen ja palvelut edellä

Torstai 29.9.2011 klo 17:24 - Arto Pirttilahti, kansanedustaja

Hallituksen tavoitteena on vähentää rajusti kuntien määrää. Saaduilla säästöillä tasapainotetaan valtiontaloutta ja pyritään vähentämään valtion velkaantumista. Hallitus ja ministeri Virkkunen ovat tehneet karttaharjoituksia kuntia ja alueita kuuntelematta. Lisäksi kunnille annetaan keppiä vähentämällä kuntien valtion osuuksia vuositasolla yli 600 miljoonalla eurolla. Kunnille on tulossa uusia velvoitteita kuten pitkäaikaistyöttömien siirtäminen valtiolta kuntien vastuulle.  Onko siis ihme, että kuntakapinaliike on lähtenyt liikkeelle jo yli 250 kunnan voimin? Kapinan on masinoinut liikkeelle etelän kokoomus- ja demarivetoiset kunnat eli nykyhallituksen omat voimat.

 

Liitosten tuomat säästöt ovat marginaaliset. Vaikka kuntien määrää vähennettäisiin 150 pienimmällä, niin säästöt kuntien menoissa olisi vain 1 %. Muutos­kustannukset sekä viiden vuoden työntekijäsuoja syövät senkin säästön. Esimerkkeinä käyvät vaikka Mänttä-Vilppula ja Jämsä. Valtakunnan velkaantuminen ei johdu pienistä kunnista, sillä niiden velka per asukas on puolet siitä mitä isoilla. Keppi ja säästöt sattuvat kuitenkin juuri pieniin ja harvaanasuttuihin kuntiin. Jos valtion osuudet leikataan suunnitellulla tavalla sekä huomioidaan terveydenhuollon kasvavat kustannukset niin Mänttä-Vilppulan kuntaveroa pitää nostaa 3,5 prosenttiyksikköä, jotta kaupunki pystyy ylläpitämään nykyisen palvelutarjonnan. Samanaikaisesti valtion tuloverotusta kevennetään lähes yhtä paljon.

 

Ihminen ja palvelut tulee olla uudistuksen keskiössä. Mielestäni Mäntän ja Vilppulan liitos meni kohtalaisesti kun ensin tehtiin palveluyhteistyösopimus ja vasta parin vuoden päästä kuntaliitos. Samaan aikaan perustettiin Ylä-Pirkanmaan peruspalvelukuntayhtymä Ruoveden kanssa, jonka toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Toki uudet toimintatavat hakevat vielä uomiaan.

 

 Karttaharjoituksen mukainen uusi suurkuntaliitos tulisi melko kalliiksi ja söisi henkilöstöä. Toisaalta voisimme säästään pitkän sentin liitossuunnittelussa, koska joka kunnasta löytyy kaapillinen toteutumattomia kuntaliitossuunnitelmia viime vuosilta.

Kommentoi kirjoitusta.

Mari Kiviniemen jhulapuheesta 28.8

Keskiviikko 7.9.2011 klo 11:12

Pirkanmaan Keskustanaisten Kirkkopyhä Sastamalassa                         28.8.2011

Mari Kiviniemen juhlapuheesta:

Sastamala-liitokseen ollaan alueella suhteellisen tyytyväisiä. Sen onnistuminen on kuitenkin vaatinut työtä. Eikä se työ ole vielä edes ohi vaan sitä tarvitaan yhä jatkossa, jotta kaupunki ja kaupunkilaiset voivat jatkossakin hyvin. Työ on perustunut alueelliseen yhteisöllisyyteen ja sen vahvuuteen.

Kuntaliitokset eivät tule todennäköisesti jäämään tällä alueella tähän. Jo nyt viritellään uusia liitoksia. Näiden toteuttamiseen tarvitaan yhdessä tekemisen halu ja tarve. Näiden liitosten tulee pohjautua alhaalta tulevaan ja ylöspäin menemään tarpeeseen. Ei siihen, että ylhäältä sanellaan miten tulee toimia. Kuntaliitosten ei pidä perustua pelkästään taloudellisiin näkökohtiin. Pitää ottaa huomioon myös paikallisuus, identiteetti, yhteisöllisyys ja lähidemokratia.

Yhteisöllisyyteen liittyy sekä oikeudet että velvollisuudet jokaiselle yhteisön jäsenelle. Jokaisella yhteisön jäsenellä on oma vastuu eli elämän hallinta. Toinen kivijalka yhteisöllisyydelle on sosiaaliset suhteet ja toisten auttaminen. Kolmanneksi tulee yhteiskunnan vastuu ja tästä on niin valtiollisten kuin paikallisten poliitikkojen huolehtia. Sen tarkoitus on tukea ja auttaa kansalaisia. Yhteiskunnan vastuu on valtion ja kuntien tehtävä. Näihin kuuluu opiskelun, työllistyminen, perustoimeentulo, terveyden- ja sosiaalihuolto kaikille kansalaisille.

Yhteisöllisyys vahvistaa!

Suomalaisen yhteiskunnan kivijalkaa murentaa nopeasti monien nuorten osattomuus koulutuksesta, työttömyys ja syrjäytyminen. Näistä epäkohdista kumpuaa nopeasti eripuraa ja huonoa henkeä juuri näiden nuorten keskuudesta.

Euroopan laajalle levinnyt kuohunta tulee suurelta osin ns. luokkayhteiskunnan ongelmista. Suurin ongelma näissäkin maissa on ollut nuorten syrjäytyminen. Nuorten elämään kiinnipääseminen on suuri asia. Huolehtimalla nuorisostamme, voimme suurelta osin ehkäistä tämänkaltaisia ongelmia.

Kitketään yhteiskunnasta vihapuheita ja eri ihmisryhmien syyllistämistä. Vihapuheet ja rasismi eivät ole ratkaisu. Niillä ei rakenneta yhteisöllisyyttä. Keskusta on ollut aina kansalaissovun rakentaja. Vihapuheet ja ihmisryhmien syyllistäminen on sivistymätöntä.

Pyhän Olavin kirkko symboloi yhdessä tekemistä ja yhteiseen työhön uskomista. Samalla reseptillä voimme luoda Keskustan toimintaa ja saada kansanliikkeemme taas nousuun. Kaikkien jäsenten ääni on kuuluttava ja sillä on luotava kattava pohja liikkeen toiminnalle. Yhteisöllisyys on aina ollut ja on oltava tämän liikkeen kantava voima.

Laati Elina Sieppi

Kommentoi kirjoitusta.

Pullon pohjasta

Tiistai 23.8.2011 klo 12:12 - Elina Sieppi

Nuori poika on päättänyt kerätä pulloja, kun niistä saa vähän taskurahaa. Vanhemmat kannustavat tehtävään ja antavat pienen vihjeen mihin rahaa voisi kerätä. Poikahan on aina pitänyt lastenmönkijällä ajamisesta. Poika innostuu kovin ja kysyy vanhemmiltaan voisivatko he mennä juhannuksena keräämään pulloja samalta leirintäalueelta, jossa he ovat oman asuntovaununsa kanssa.

Kuusivuotias poika saa viikonlopun aikana kasaan reilun satasen ja paljon hyväksyviä katseita juhlijoilta, kun joku auttaa heitä vähentämään juhlien aiheuttamaa roskaamista. Seuraavana viikonloppuna on taas pienempi tapahtuma, jossa poika vanhempineen on mukana. Huhu pojan pullojenkeruusta on kulkeutunut osanottajien korviin ja he haluavatkin lahjoittaa tyhjät pullonsa ja tölkkinsä sinänsä hyvään tarkoitukseen. Onhan se kaikkien kannalta parempi, että pullot päätyvät takaisin kierrätykseen kuin roskaamaan luontoa Lapin erämaamaisemissa.,

Jonkin aikaa myöhemmin, kuivana uutiskesänä, toimittaja päättää puuttua yleisesti tähän pullojen keräämiseen ja kyselee verottajan mielipidettä tulon verollisuudesta. Totta kai verottaja vastaa niin kuin laki sanoo, eli tulo on verotettavaa, kun sitä ei kerran ole erikseen verottomana mainittu, toisin kuin marjojen, sienien, kasvien ja kasvinosien kerääminen ruoaksi tai lääkkeeksi. Omat tyhjät pullonsa saa palauttaa verovapaasti kauppaan, koska on niistä pantin maksanut mutta muualta kerättyjä pulloja ei saa.

Tämän kuultuaan pojan isä totesi, ettei enää sitten kannata niitä pulloja kerätä, kun siitäkin joutuu maksamaan veroja. No hän ei ollut ainut. Facebook:in ihmeellisessä maailmassa on jo noussut kireitä vastavetoja aiheeseen liittyen ja parhaat järjestivät tapahtuman, joka on päällä koko ajan ja jossa kehotetaan ihmisiä palauttamaan tyhjät pullonsa verotoimistoon.

No voisihan sitä noinkin tehdä, mutta kannattaisiko pikkupojan silti kerätä pulloja. Tuloihinhan liittyy aina myös vähennyksienteko-oikeus. Poika tarvitsee itselleen jonkin kulkupelin, jos hän aikoo pulloja kerätä. Polkupyörän käytöstäkin on mahdollisuus saada työmatkavähennyksiä. Samoin erilaisia tulonhankkimisvähennyksiä tulee noista töistä pystyä tekemään. Jo perusvähennys, jonka poika voi tehdä vuosittain verotuksessa, on kohtuullinen. Aika paljon joutuu tekemään töitä voidakseen kerätä ansiotulo- ja perusvähennyksen verran pulloja. Kaikista pulloista pitäisi olla kuitit ja samoin kaikista itselle ostetuista pulloista, jottei menisi rahat sekaisin. Tuollaisen kirjanpidon, kun joku menee verottajalle esittämään, niin kuin lain mukaan kuuluisi, voisi siellä kyllä verotarkastaja raapia hetken päätään.

Onkohan kukaan ajatellut miltä tienvartemme näyttäisivät, elleivät eläkeläiset, työttömät ja lapset keräisi pulloja pois pientareilta. Olisi siinä muuten aikamoinen kaatopaikka kaikkien teiden varsilla ja sitä siivoamaan sitten palkattaisiin verovaroilla ihmisiä. Anna minun kaikki uskoa. En todellakaan näe mitään pahaa siinä, että pullojenkerääjät saisivat keräystulonsa ihan verottomana. Mielestäni pullojenkeräys voitaisiin säätää samalla tavalla verottomaksi kuin marjojen, sienten ja muiden kasvien ruoka- sekä lääketarkoituksiin kerääminen.

Kaunista kesää ja kohti syksyä, keräilijöiden kulta-aikoja

1 kommentti .

Aselain vaikutuksia

Maanantai 1.8.2011 klo 15:27 - Elina Sieppi

On hämärä syysaamu ja heräilen eräkämpän sängyltä. Keittelen kaikessa rauhassa kahvia ja teetä aamupalalle. Mieheni tekee eväsleipiä ja juttelemme hiljaa tulevasta päivästä. Pihassa olevat koiratkin ovat jo heräilemässä uuteen mielenkiintoiseen päivään. Vielä viimeiset vaatteet päälle ja varmistukset taskuihin, että niistä löytyy haulikon ja kiväärin panoksia. Ei niitä nyt montaa tarvita mutta muutama pitää olla. Aseet otetaan mukaan ja koirat autoon.

Ajamme noin kolmisen kilometriä valtion maille ja jätämme auton sopivaan kohtaan tien varteen. Olemme kahden lupa-alueen rajamailla, joten kummallekin alueelle on luvat kunnossa, kun ei koskaan tiedä kumman puolelta mahdollinen lintuhaukku kuuluu. Löysäämme koirat irti autolta ja otamme kumpikin aseen mukaamme. Minulla on rihlakko ja miehelläni haulikko. Keräämme mukaamme myös päiväreppumme ja tulentekovälineet. Lukitsemme auton ja lähdemme kulkemaan koirien perässä metsään.

Jonkin ajan kuluttua kuuluu kiivas haukku. Vanhempi pohjanpystykorvamme on löytänyt linnun. Kuuntelemme mitä tapahtuu. Hetken kuluttua kuulemme lentoonlähtöäänen ja koiran haukku loppuu. jatkamme matkaamme haukkualuetta kohti, kun kajahtaa uusi kiivas haukku hieman kauempaa. Lähdemme lähestymään paikkaa ja nuorempi koira ilmestyy lähistölle katsomaan mitä tapahtuu. Emä on sen kouluttanut sellaiseksi, ettei se suurin surminkaan mene emänsä haukulle.

Hiivimme kohti haukkua ja saamme näkyviimme nuoren mustan metson petäjän latvassa. Ampumasektori on niin kaukainen, ettei kannata yrittää haulikolla, joten lähdemme lähestymään lintua ja koiraa metsän suojissa. Koira pitää taitavasti linnun huomion itsessään, joten pääsemme haulikonkantaman etäisyydelle. Mieheni päättää kokeilla haulikolla. Ensimmäinen laukaus osuu lintuun ja se putoaa aivan koiran viereen. Koira riepottaa saalista kaulasta. Suomme tuon koiralle. Se on ensimmäinen ukkometso tälle koiralle. No samalla se kyllä vie leijonanosan viikon lintuluvan pisteistä. Enää mieheni voi ampua tällä lupa-alueella kuin pyitä tai yhden teeren… Omassa luvassani tosin on vielä pisteitä jäljellä, joten päätämme vaihtaa naakijaa seuraavalle mahdollisuudelle. Koira luovuttaa saaliinsa ja saa sille kuuluvat kiitokset. Teemme tulet ja laitamme linnun kuljetuskuntoon. Juttelemme, että seuraavaksi olisikin sitten nuoremman koiran vuoro…

Onko tämä pian enää pelkkä unelma? Mitä tästä tulisi, jos aselupia ja aseiden säilytystä koskevia säännöksiä tiukennettaisiin? Meidän pitäisi joka päivä viedä aseet muutaman sadan kilometrin päähän oman metsästysseuramme varastoon. Vai olisiko mahdollista lainata jonkin paikallisen seuran varastoa? Vai saisiko näitä aseita säilyttää tällaisen reissun ajan samalla tavalla kuin nykyäänkin? Lukitussa paikassa, valvonnan alaisena?

Nykyisinhän meidän aseitamme säilytetään lukitussa asekaapissa, johon avaimia ei ole kuin minulla ja miehelläni. Samoin aseiden panokset ja muut ampumatarvikkeet ovat säilytyksessä samassa kaapissa. Tuo kaappi on teräksinen, viralliseksi asekaapiksi hyväksytty kaappi. Kuljetuksen aikana aseet ovat aselaukussa eikä niitä jätetä valvonnatta eikä niitä yleensä edes huomaa autossa, kun ne ovat kaikkien muiden tavaroiden alla.

Mielestäni meidän tulee olla paljon huolestuneempi luvattomista aseista, joita itse kukakin säilyttää ties missä. Luvallisten metsästysaseiden säilyttäminen on muuttunut viimeisten vuosien aikana niin paljon, että vanha tapa hirvensarvista roikkuvista aseista on jo melkein jäänyt unholaan. Vain toimimattomaksi tehtyjä tai asekohtaisesti lukittuja aseita voi säilyttää niin. Oikeastaan kaikilla metsästäjillä on jo nykyään lailliset asekaapit, joissa säilyttää aseitaan.

Ampumaradat ja lahtivajat sijaitsevat yleensä harvaanasutuilla aluilla, joissa ympärivuorokautisen valvonnan järjestäminen loisi jo suuren luokan ongelmia. Kustannukset taas jo pelkkien asevarastojen rakentamisesta nousevat aivan huimiin lukemiin ja miten niiden turvallisuus oikeasti taattaisiin, kun rikolliset saisivat kuitenkin tietoonsa tuollaisten varastojen sijainnit ja ne olisivat ryöstöjen, murtojen sekä varkauksien houkuttelevia kohteita.

Odotetaan nyt rauhassa pölyn laskeutumista Norjan traagisten terrori-iskujen jäljiltä ja katsotaan miten juuri kesän aikana voimaan tullut uusi tiukempi aselaki vaikuttaa. Mielestäni on turha lähteä suin päin tiukentamaan lakia ennen kuin edes sen seuraukset ovat nähtävissä.

Rauhallisia syysretkiämme odottaen…

1 kommentti .

Mikko Alatalo 60v

Keskiviikko 4.5.2011 klo 17:06 - Ritva Männistö

Eilen oli Tampere-talolla Mikko Alatalon 60 v juhlakonsertti.  Ilta oli upea kavalkadi Mikon tuotannosta.  Saimme kuulla kauniita ja koskettavia balladeja sekä yhteiskunnallisesti osaaottavia lauluja kuin myös hauskoja nykypäivän kupletteja.  Saimme jälleen kerran todeta kuinka monipuolinen musiikintekijä hän on.  Mikkohan on kansanmies, hän tekee musiikkia jokaiseen makuun (ainakin hyvin moneen).  Mikon arvokkuus musiikintekijänä on juuri, että hän rikkoo sopivasti iskelmän, rockin, rallin, lastenlaulujen ja yhteiskunnallisesti osaaottavien laulujen raja-aitoja, mitä ei aina välttämättä osata tarpeeksi arvostaa. Mikolla on siis erittäin tärkeä osa suomalaisen musiikin tuotannossa.  Hänellä on sanoituksissaan mukana aina jonkinlainen sosiaalinen sanoma, on sitten kyse yhteiskunnasta, isistä, äideistä, rakkaista, kiukkuisista lapsista tai vaikkapa ryyppykaverista.

Kuka voisikaan paremmin sopia kansanedustajaksi kuin mies, joka osaa pukea sanoiksi kansan tuntoja vauvasta vaariin.  Jälleen eilen saimme sen todeta, Mikko osaa kuunnella ja hänellä on sosiaalinen sydän.  Konsertin lopussa Mikon yhteistyökumppani Harri Rinne hienosti muisteli Juicen sanoin ” jotkut sydämestään vihaa sua, toiset rakastaa. Siihen itse et voi vaikuttaa, siis antaa mennä vaan.”  Toivon, että Mikko jatkaa vielä pitkään niin musiikintekijänä kuin kansanedustajana, molemmissa häntä tarvitaan.

70 v juhlakonserttia odotellessa

Ritva Männistö

toiminnanjohtaja

Keskustan Pirkanmaan piiri ry

10 kommenttia .

TARVITSEMME OMAN TUNNON ÄÄNTÄ

Lauantai 26.3.2011 klo 13:05 - Raili Naskali

Näinä lakkouhkien ja palkankorotusten aikoina voisi jälleen olla paikallaan tiedotusvälineissä kuvat maailman nälkäänäkevien hädästä.  Itse asiassa kuvien tulisi alati olla silmiemme edessä, aivan siihen asti, kunnes kivikovat sydämemme heltyisivät.

Kaiken minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähemmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.

Nöyryyttä ja alhaisuutta meiltä poliitikoilta kysytään; nöyrää paluuta ahneuden, itsekkyyden ja ylpeyden laveilta teiltä.  Pidättäytymällä muutaman prosentin vuotuisesta palkankorotuksesta voitaisiin kaikki työhaluiset palkata pysyvään työsuhteeseen.  Nopeita toimia tarvitsevat niin työttömät kuin Suomen kärsivä kansa.

Tämä velalle rakennetun hyvinvoinnin purkaminen on monin osin välttämätöntä.  Likaista siitä työstä tekee vain salakähmäisyys ja ennen kaikkea se, ettei purkutyö kohtele kaikkia kansalaisia tasa-vertaisesti, vaan juuri päinvastoin.

Vaurastujiin, kuuliaisiin ja syrjäytyneisiin jakaantuva yhteiskunta on hyvällä oraalla.  Mitä räikeämpää avuttomien tai elämänsä reunassa roikkuvien kohtelu on, sitä likaisemmaksi poliittiset teot osoittautuvat,

Jospa ihmiset ja me vanhemmat antaisimme lapsille ja kumppanille aikaa enemmän, tämä maailma olisi paljon onnellisempi paikka elää.

Toivon kuitenkin, että poliitikot palvelevat maatamme ja kuntiamme rehellisesti ja oikeudenmukaisesti, totuudenmukaisesti ja rohkeasti, urhoollisesti ja viisaasti.  Pitäkää yhtä, välittäkää toisista, tukekaa ja auttakaa toista, ajatelkaa ja puhukaa hyvää toisesta.  Tässä meillä olisi parantamisen varaa.

 

Terveisin

Raili Naskali

Keskustan

kansanedustajaehdokas

Pirkanmaalta

202

2 kommenttia .

Perheiden puolesta

Torstai 3.3.2011 - Päivi Hiltunen, kansanedustajaehdokas

Pääministeri Mari Kiviniemen johdolla Keskusta on nostanut perheministerin tarpeen esiin useissa eri yhteyksissä. Perheministeri johtaisi strategisesti ja koordinoimalla, jotta perheiden tarpeet tulisivat paremmin huomioitua päätöksenteossa. Erillistä ministeriötä siihen ei tarvita. Myös esim. väestöliitto on ottanut kantaa perheministerin puolesta. Eri päätösten perhe- ja lapsivaikutuksia on syytä arvioida.

Tällä hetkellä perheisiin liittyvät asiat käsitellään monen ministeriön alaisuudessa. Vanhempien voimavarat, työssä jaksaminen ja vanhempien parisuhteen kestäminen vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen päätökset kohdistuvat perheisiin.  Neuvoloiden ja perusterveydenhuollon resurssien riittävyys vaikuttaa lapsiperheiden hyvinvointiin. Perusturvamme on kehitetty perheille, joiden taloudellinen asema on kaikkein heikoin. Huostaanottoja edeltää usein toimeentuloasiakkuus, joten köyhien lapsiperheiden tukeminen mm. perhetyöntekijän avulla on tärkeää ennalta ehkäisevää työtä. Verolinjaukset ja –helpotukset heikentävät tai vahvistavat perheiden taloudellista tilannetta.

Lapsiperheiden etuudet; lapsilisät, vanhempainetuudet ja kotihoidontuki helpottavat niissä lisääntyvissä kustannuksissa, joita perheen perustaminen tuo tullessaan. Samalla ratkaistaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteita. Joustoa tarvitaan myös työelämässä: osittaiset hoitovapaat ovat tärkeitä silloin, kun lapset ovat pieniä ja työpäivän lyhentäminen helpottaa arkea. Vanhempainrahakausien kustannusten jakaminen molempien vanhempien työpaikkojen kesken on tärkeää.

Kunnallisissa peruspalveluissa pitää olla riittävästi perheille suunnattuja ennaltaehkäiseviä mielenterveystyön palveluita. Jos emme auta ajoissa perustasolla, maksamme kalliimmin sitten erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun puolella. 1.-2. luokkalaisten iltapäivätoiminnalla mahdollistetaan se, etteivät pienet koululaiset joudu olemaan montaa tuntia yksin ennen vanhempien kotiintuloa.

Vanhempien parisuhde on usein haasteiden edessä lapsen syntymän jälkeen. Roolijako muuttuu, kun äiti onkin äitiyslomalla vauvan kanssa kotona ja isä käy töissä. Myöhemmin vanhempainvapaakaudella roolijako voi olla toinen, mutta perinteisellä tyylillä useimmiten jatketaan. Äiti kotona ja isä töissä. Kenen työvuoro alkaakaan, kun isä tulee kotiin? Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys nykyajan lapsiperheissä. Isä odottaa ehkä tulevansa kotiin lepäämään, kun taas vaimo on vauvakäärön kanssa väijymässä tilaisuutta vuoronvaihtoon. Konflikteille altista maaperää, etenkin jos pariskunnan lapsuudenperheissä on ollut toisistaan poikkeavat roolijaot.

Kodin tunneilmapiiri on tärkeä hyvinvoinnin tekijä. Riitely ja jännittynyt tunnelma aiheuttavat pelkoja ja stressiä myös lapsille. Väkivalta traumatisoi. Avioerot ovat yleensä lasten kannalta surullisimpia asioita ja vielä vuosien jälkeenkin erosta lapset saattavat hiljaisesti toivoa vanhempien yhteen palaamista. Useimmiten turhaan. Tärkeää lasten kannalta olisi, että eronneet vanhemmat pystyisivät jatkavaan yhteisvanhemmuutta sopuisasti, vaikka pariskuntana tiet ovat eriytyneet.

Matalan kynnyksen perhepalvelut perustasolla ehkäisevät eroja, mikäli käynnit järjestyvät kohtuullisen nopeasti. Perheneuvonnassa pariskunnat usein kertovat, että olisivat eronneet ilman parisuhdekäyntejä. Pariskuntien kanssa tehtävä työ on kiitollista maaperää. Usein muutama käynti riittää ja säästytään isoilta suruilta. Lapsen koti on vanhempien parisuhteessa. Parisuhteiden hoitaminen on tärkeä lapsen hyvinvointia tukeva tekijä. Lapset mieltävät perheeksi omat vanhempansa ja sisaruksensa, vaikka perhe olisi hajonnut vuosia sitten. Sama pätee yleensä myös huostaanotettuihin lapsiin. Me aikuiset määrittelemme, että perhe asuu saman katon alla. Lapsen perhe voi olla toinen.

Jos haluamme lasten ja nuorten hyvinvointia, on syytä jättää vastakkainasettelu lopultakin pois. On turha toistaa iänikuista ”Kenellä on vastuu”-hokemaa. Se ei tätä kansakuntaa eteenpäin vie. Tarvitsemme yhteisen päämäärän eteen työskentelyä isien ja äitien, kotien ja koulujen, valtion ja kuntien ja eri ministeriöiden välille. Mikäli haluamme yhä useamman lapsen ja nuoren pysyvän yhteiskunnassa mukana ja yhä harvemman syrjäytyvän siitä, on rakennettava siltoja eikä poltettava niitä. Meidän hyvinvointimme riippuu pitkälti siitä, onnistummeko seuraavan sukupolven kasvatuksessa.

Vastuu on yhteinen.

Kommentoi kirjoitusta.

TALOUDEN SYVÄ KRIISI

Perjantai 4.2.2011 klo 9:56 - Raili Naskali

Toivottavasti kansalaisille, maan hallitukselle, kansanedustajille, valtuutetuille ja ehkä myös virkamiehille, alkaa vähitellen selvitä, kuinka syvään taantumaan Suomessa ollaan menossa.  Työttömyys ja lomautukset kasvavat edelleen, eikä nykyistä kansalaisten tulotasoa ja sosiaalisia etuja voida turvata.  Nyt on puhuttu lamasta.  Todellisuudessa olemme taloutemme pahimmassa syöksykierteessä.  Suomella on ankara talousremontti joka on edessä, ja sitä paitsi se on tehtävä nopeasti.  Tosiasiat on tunnustettava myös kansanedustajien, vaikka tuoli horjuisi tulevissa vaaleissa.

Suomen talouden pääongelmat ovat korkea työttömyys ja koko kansantalouden valtaisa velkaantuminen.  Hyvien vuosien velanotto ja holtiton elämä kaatuu valtion ja kuntien vastuulle.  Menneinä vuosina oli suuri herkkyys myös etujen lisäämiseen.  Nyt nämä sopimukset toimivat menoautomaatteina.  Kolmessa vuodessa valtio uhkaakin velkaantua jopa siinä määrin, että velkaa on yli 80 prosenttia kansantalouden kokonaistuotannosta.  Julkiset menot ovat kasvaneet nopeammin kuin kokonaistuotanto.  Seurauksena on velkaantuminen.  Kansantalous pitää kasvaa nopeammin kuin valtion budjetti.  Siinä on haastetta täksi vuosikymmeneksi, ja velanmaksua kahden sukupolven ajaksi. Ei ihme, jos ankeiden aikojen todellisuus virittää itsekritiikkiä myös tulevaisuuttaan ajattelevissa politiikoissa ja puolueiden toimintatavoissa.  Puolueet eivät ole kyenneet riittävästi sopeuttamaan muuttuneeseen taloudelliseen tilanteeseen, jossa jaettavan sijasta on vain leikattavaa. 

Kunnallistaloudessakaan asiat eivät ole paljon paremmin.  Myös kuntien tulopohja on romahtanut.  Kunnat eivät näytä selviytyvän nykyisistä lakisääteisistä velvoitteistaan.  Nyt on todella otettava keskusteluun mikä on kunnan velvoite mikä valtion.  Nyt on keskusteltava päivähoidosta, erikoissairaanhoidosta ja palo- ja pelastustoimesta!  Nyt vihdoinkin on päästävä vakavasti pohtimaan, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle ja kunnille, mistä tehtävistä ne voivat luopua ja mitä tehtäviä ne voivat suorittaa korvausta vastaan.   Pohjosmainen hyvinvointivaltio on nyt vakavassa kriisissä.  Valtio, jota on kasvatettu velkarahalla.

Maan hallituksella taitaa olla uskonpuute.  Hallituspuolueet pelkäävät kannatuksen hupenevan liikaa, jos joutuvat ottamaan vastuun kaikista leikkauksista.  Hallitus ei ole lähtenyt vakavissaan töihin talouden kuntoon parantamiseksi, vaan odottaa, että uusi hallitus panisi Suomen kustannustason kuriin.  Nyt ollaan henkisessä lamassa aikana, jolloin tarvittaisiin päättäväisyyttä niin valtion kuin kuntienkin päättäjiltä ja virkamiehiltä.  Vaikeina aikoina ja laman aikana tarvittaisiin voimakkaita johtajia, jotka osaisi luotsata valtiota ja kuntia pahimpien paikkojen ohi.  Eduskunnassa pitäisi toimia periaatteiden mukaan eikä rahan takia.  Mitä tekee valtiosihteeri Sailas, kun on ihan hiljaa?

 

Raili Naskali

yrittäjä ja maatilan emäntä

kansanedustajaehdokas

Pirkkalan valtuuston

I varapuheenjohtaja

3 kommenttia .

Ei omaa tupaa ilman rakennuslupaa

Torstai 27.1.2011 klo 15:03 - Päivi Hiltunen

Ei omaa tupaa ilman rakennuslupaa

Pirkanmaa on Uudenmaan jälkeen nopeimmin kasvava maakunta. Odotamme melkoista muuttovoittoa, kun arvioitu 90 000 uutta asukkia parinkymmenen tulevan vuoden aikana asettuu Pirkanmaalle. Varaa on valita kaupunkiasumisen tai maaseutumaisen asumisen väliltä. Vai onko?

Joka niemeen notkoon saarelmaan ei Pirkanmaalla nimittäin enää kotia perusteta. 

Suomalainen perhe haaveilee usein omakotitalosta, jos ei järven rannalta, niin saisi järvikin hieman pilkottaa. Omakotiasumisesta monet hakevat rauhaa, turvallisuutta ja asumisväljyyttä. Olemme urbanisoituneenakin laji lajien joukossa ja kaipuu viheralueitten läheisyyteen näkyy asumismuodon valinnassakin. Luonto vaikuttaa tutkitusti positiivisesti psyykkiseen hyvinvointiimme. 

Tampereen kaupunkiseudun kahdeksan kuntaa ovat allekirjoittaneet kaupunkiseudun ja valtion välisen MAL-aiesopimuksen, maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta, jolla voimakkaasti puututaan haja-asutusalueiden rakentamiseen ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä. Kysymys on ns. yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä.

Kaupunkiseudun suunnittelun mallin esikuva Urban Growth Boundery tulee 70-luvulta Oregonin Portlandista. UGB tarkoittaa rajaa, jonka ulkopuolelle rakentamiselle on asetettu todella tiukat rajoitteet. Kaupungin kehitys ja kasvu ohjataan asemakaava-alueelle. 

Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat hyväksyneet haja-asutusalueiden ohjauksen seudulliset periaatteet. Haja-asutusalueille kohdistuvaa pientalorakentamista vähennetään asteittain kussakin kunnassa. Asuntotuotantoa pyritään ohjaamaan nykyiseen rakenteeseen ja joukkoliikennevyöhykkeille. 

Kaupunkiseudun kunnissa siis maaseutu voidaan pyhittää perinteiselle maataloudelle ja virkistyskäyttöön. Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategian maankäyttövision mukaan ”uusi asuntotuotanto keskitetään ensisijaisesti kävely- ja joukkoliikennevyöhykkeille. Ei merkittävää rakentamista autoriippuvaisilla alueilla.” 

Kaupunkiseudun strategia pitää sisällään paljon erinomaista yhdyskuntasuunnittelua ja kuntayhteistyötä. Haja-asutusalueiden rakentamisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen siinä mennään kuitenkin liian pitkälle ja vaikutukset maaseudun kehittämiseen voivat olla katastrofaaliset. 

Perustuslakimme 9§ määrittää, että ”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa”.  

Valtioneuvoston maaseutupoliittisessa selonteossa Visio maaseudusta vuonna 2020 on seuraava:

"Maaseutu on monimuotoinen ja arvostettu osa suomalaista yhteiskuntaa. Tilaa, väljää asutusta ja paikallisia ratkaisuja hyödynnetään suomalaisen hyvinvoinnin lähteenä ja kestävän kehityksen perustana. Yhteiskunta turvaa maaseudulla asumisen ja toimimisen perusrakenteet sekä kannustaa ja tukee ihmisten omatoimista kehittämistyötä. Maaseudun ihmiset, yhteisöt ja yritykset voivat hyvin ja yhteisöllisyys, ympäristön tila ja kilpailukyky ovat parantuneet hyödyttäen samalla koko yhteiskuntaa. Toimijoiden kansainväliset yhteydet ovat olennaisesti lisääntyneet.” 

Onko meillä varaa tyrehdyttää haja-asutusalueiden kasvu Pirkanmaalla? Onko se edes perustuslakimme mukaista? 

Menestyäksemme me tarvitsemme sekä kaupunkeja että maaseutua.

4 kommenttia .

BYROKRATIA LISÄÄNTYY JA MAASEUTU AUTIOITUU

Keskiviikko 12.1.2011 klo 17:19 - Raili Naskali, kansanedustajaehdokas

BYROKRATIA LISÄÄNTYY JA MAASEUTU AUTIOITUU

Minua jos ketään on alkanut huolestuttaa maaseudun kehittyminen ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksien heikkeneminen täällä maaseudulla.  Maatamme on uhkaamassa ympäristöministeriön puuhaama kaavoitus- ja rakennuslaki.  Se on saattanut Suomen byrokratian pakkopaitaan.  Suomen omaleimainen kuva hämärtyisi, kun Suomi puristettaisiin ruuhka-Euroopasta otetun mallin mukaiseksi.

Kaavoitus- ja rakennuslain olennaisin sisältö on byrokratian lisääminen, kaava kaavan päälle ja yksityisen omistaman maan saattaminen virkamiesten määräysvaltaan.  Byrokratian lisääntyminen on viime aikoina herättänyt voimakasta vastustusta kansalaisten keskuudessa.  Poliitikot ovat puhuneet byrokratian keventämisestä ja ihmisten vaikutusvallan lisäämisestä heitä koskeviin asioihin.  Ympäristöministeriön esitykset lyövät näitä vähentämispyrkimyksiä korvalle.

Virkamiesten määrä ja valta tulee kasvamaan ja kansalaisten mahdollisuudet saada asiansa puolueettomien tuomioistuinten tutkittavaksi vaikeutuisi.  Onkohan lakiesitykset päässeet livahtamaan kansanedustajien ohi?

Koko Suomen maankäyttö, pohjoisen perukoita myöten sidottaisiin ympäristöministeriön virkamiesten sormenpäihin.  Uuden kaavoitus- ja rakennuslakiehdotuksen olennaisin piirre on ympäristöviranomaisten halu määräillä.  Maaseudun ei annettaisi kehittyä itseohjautuvasti myönteisesti.  Säädökset vaikeuttavat maaseudun kehittämistä, maatalousyrittäjien ja muiden maaseudulla asuvien toimeentulo sekä kansalaisten oikeutta valita asuinpaikkansa ja kesäasuntonsa paikka.  Maaseutu halutaan pakkopaitaan.  Maaseudun väestön kädet halutaan sitoa ja virkakoneistolle halutaan antaa totaalinen kaavoitusvalta.

Ympäristöviranomaiset puhuvat kauniita sanoja.  Ne puolustelevat esityksiään sillä, että se edistää ympäristösuojelua, lisää kunnan päätösvaltaa ja yksinkertaistaa kaavajärjestelmää.  Ympäristöviranomaiset vaikenevat siitä, että sen ottaessa vallan hyväksymillään valtakunnallisilla suunnitelmilla ja yleiskaavoilla, kuntien päätösvalta olisi näennäistä.  Halutaanko maastamme tehdä suuri luonnonsuojelualue, jossa ihmiset asuvat ennen pitkää erikokoisissa taajamissa.  Siltä näyttää.

Alkaa tuntua siltä, että Suomi pannaan kaavoituksen avulla jonkinlaiseen suojeluun.  Luonnonsuojelun varjolla harrastetaan selvää piilososialisointia.  Minua  kummastuttaa puheet, joissa maanviljelijöitä pidetään luonnon pahimpina vihollisina.  Todellisuudessa maanviljelijät pyrkivät pitämään luonnonsuojelutasapainoa yllä.  Tämä tasapaino kun on pitkällä tähtäimellä koko leivän kasvattaminen, maanviljelyksen edellytys.

Lupaukset päätösvallan siirtämisestä kuntatasolle ovat harhaanjohtavia.  Päinvastoin ympäristöviranomaiset ovat keskittämässä valtaa itselleen.  Valtakunnallisissa ympäristösuojeluohjelmissa ja seutusuunnitelmissa määrättäisiin yleiskaavoitusta sitovasti, missä sijaitsisivat suuret luonnonsuojelualueet, ydinvoimapaikat ja suuret kaatopaikat.  Näistä kenelläkään ei olisi mahdollisuutta valittaa.  Lisäksi asemakaava tulisi ainoaksi yksityiskohtaiseksi kaavamuodoksi.  Maanomistajat menettäisivät oikeutensa rantakaavan laatimiseen.  Näin perinteinen oikeus rakentaa omalle maalle riistettäisiin maanomistajalta pois.

Asuminen halutaan keskittää Keski-Euroopan mallin mukaisesti taajamiin.  Tämän seurauksena palvelujen saanti ja eläminen maaseudulla tulisi vaikeutumaan entisestään.  Samalla estettäisiin kansalaisia muuttamasta maaseudulle pois taajamien saasteista ja rasituksista.  Haluaako nykyiset kansanedustajat, kuntien luottamusmiehet, ympäristöviranomaiset ja seutuhallitus autioittaa maaseutua, lisätä eriarvoisuutta, lisätä

yhteiskunnan keinottelumahdollisuutta, lisätä asumiskustannuksia ja romuttaa yksityinen maanomistusoikeus?  Ei kai – en ainakaan minä!

Nyt maanomistajat herätkää ja alkakaa toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä.  Tampereen kaupunkiseudun kahdeksan kunnan välinen yhteistyö tähtää kyllä esityksissään ja tavoitteissaan siihen, että taajamien lievealueiden rakentaminen vähenee ja tiivistävä rakentaminen lisääntyy.

Näyttää siltä, että valta keskittyy seutuhallitukseen ja kuntajohtajakokouksiin.  Ja siellä tehtyihin päätöksiin ei kunnanhallituksessa ja valtuustossa saa tehdä muutoksia.  Kysyn kuka kuntia johtaa?  Ei ainakaan korkein päättävä elin eli valtuusto!

 

Raili Naskali

yrittäjä Tampereella, maatilan emäntä Pirkkalassa

Pirkkalan valtuuston I varapuheenjohtaja

ehdokkaana eduskuntaan

1 kommentti .

YHTEISÖLLISYYS ON ASEKIELTOJA TEHOKKAAMPAA

Torstai 6.1.2011 klo 10:22 - Timo Taivalsalmi, kansanedustajaehdokas

YHTEISÖLLISYYS ON ASEKIELTOJA TEHOKKAAMPAA 

Tampereen kaupungin asuntotoimen selvityksen mukaan kaupungin asunnottomien määrä oli vähentynyt edelliseen vuoteen nähden 32%. Erikseen oli tutkittu myös alle 25-vuotiaiden, naisten sekä pitkäaikaisesti vailla asuntoa olevien asunnottomien määriä. Vaikka kehityssuunta onkin näissä kaikissa ainakin paperilla hyvä, voi vain arvailla kaiken tilanteisiin johtaneen inhimillisen tragedian määrää. 

Asunnottomuus on vain yksi syrjäytymisen monista ilmentymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen voi näkyä monilla elämän osa-alueilla, ja yhteistä tapahtumaketjuille on eri yhteisöjen, pahimmillaan koko yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Syrjäytyneisyyttä esiintyy niin lasten, nuorten, työikäisten kuin ikäihmistenkin keskuudessa. Ilmiö voi myös liittyä työyhteisöön tai työttömyyteen, opiskeluun, harrastuksiin tai erilaisiin elämäntilannemuutoksiin, esim. sairastamiseen. Syrjäytyminen altistaa erilaisille mielenterveyden häiriöille ja on sitä kautta omiaan lisäämään sosiaalisen eristäytymisen riskiä. 

Lainsäädännöllisten näkökulmien ohella olisi tärkeätä arjessakin tunnistaa syrjäytymisriskissä olevat kanssamatkaajamme, vielä kun asioihin ja tapahtumakulkuihin voidaan aidosti vaikuttaa. Syrjäytynyt ihminen useimmiten joko kääntyy ja käpertyy omaan sisäiseen maailmaansa (”Acting-In”) tai ilmentää pahaa oloaan ympäristöään kohtaan (”Acting-Out”). Viime vuosien ikävät tapahtumat kouluampumisineen ym. ilmentävät viimeksi mainittua. Ennalta tunnistettavia hälyttäviä yksilötason oireita voivat olla mm. aloitekyvyttömyys, arvottomuuden tunne, elämänilon väheneminen, epäluulot, epäsiisteys, harrastusten, innostuksen ja ihmissuhteiden puute, itsekeskeisyys, itsetuhoisuus, negatiivisuus, piittaamattomuus normeista ja muista ihmisistä, päihteiden runsas käyttö, välinpitämättömyys sekä yleisemminkin vahva ulkopuolisuuden kokeminen yhteisöön nähden. 

Näkisin, että positiivinen yhteisöllisyys sekä tapahtumaketjujen ennakointi ovat erittäin tärkeitä näiden tunnistettavien oireiden yhteydessä. Tämä koskee niin päiväkoteja kuin koululaitostakin, jossa kaikenlaiseen kiusaamiseen sekä sosiaaliseen eristämiseen tulee suoraselkäisesti puuttua jo varhain. Työyhteisöissä tulee rakentaa keskustelumahdollisuuksia ilman, että työntekijän tarvitsee pelätä työpaikkansa puolesta, jolloin myös johtamiskulttuuria on maassamme syytä edelleen tarkastella. Erityisesti nuoret tulee ehdottomasti saada opiskelun jälkeen työelämän piiriin, ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyyn tulee panostaa myös kuntatalouden kautta. Vanhemmuutta tulee tukea kaikissa lasten eri kehitysvaiheissa, myös teini-ikäisten kohdalla. Jos teinin lähin omainen on sosiaaliviranomainen, nuorisopsykiatri, koulukuraattori tai poliisi, on yhteiskunnallamme syytä itsetutkiskeluun. Toivottavasti lainsäätäjätkin ottavat ponnekkaasti kantaa näiden kaikkien ennalta ehkäisevien tukitoimien puolesta, muutoinkin kuin vain vaalien alla.

Ottamatta kantaa esim. aselainsäädäntöön uskon että yhteisöllisyys on asekieltoja tehokkaampaa.    

Kommentoi kirjoitusta.

OMAISHOIDON TYÖTA ARVOSTETTAVA

Maanantai 27.12.2010 klo 19:18

OMAISHOIDON TYÖTÄ ARVOSTETTAVA

Kunnat maksavat mitättömän palkan omaishoitajille, joka on hoitajalle verotettavaa tuloa. Omaishoitaja tekee, tätä ruumiillista ja henkisesti kuluttavaa työtä., parhaimmillaan 24 tuntia vrk:ssa, valmis auttamaan, vaikka hoitajakin olisi uupunut.

Kotona voi olla vaativa, jatkuvasti tarkkailtava, avuton omainen.  Hoitaja ei välttämättä saa, yön, eikä päivän tarvittavaa lepoaikaa. 

Omaishoito on suuri apu kunnille.  Olisi tehtävä selvät palkkaluokat hoidettavan hoitotasoon nähden, ilman mitään "pärstäkerroin kertoimia".

Kuinka moni omaishoitaja valittaa?  Raskasta on hoitaa, eivät valita, eivätkä halua laittaa läheistään terveyskeskuksen vuodeosastolle, edes intervalliviikolle!  Koti se on koti, vaikka vähän köyhempikin.

Kodinhoitajia pitäisi palkata kuntiin lisää.  Jokainen omaishoitaja saisi apua tarvittaessa.  Pitkässä juoksussa se on kuitenkin halvempi vaihtoehto kunnille, kuin kaksi vanhusta tai vammaista laitoksessa.

Tällä hetkellä kunnat siirtää asiakkaitaan yksityisille terveydenhuollon yrityksille.  Mitä nämä velvoittavat palveluistaan?  Usein asiakas on vanhus, mahdollisesti muisti jo huonontunut, ei osaa, tai uskalla vastustaa " lääkärin määräämää hoitoa".   Hoito maksaa paljon kuukaudessa ja lisäksi tulevat vielä kiinteät kuukausimaksut, asumisesta ja elämisestä.  Eläke ei riitä!  Ihmiset masentuvat ja vointi huononee entisestään.

Eräskin 86-vuotias vanhus kertoi, kuinka hänet oli kotiutettu Koukkuniemestä.  Kolme ihmistä oli käynyt suunnittelemassa, miten kylpyhuone korjataan, jotta voisi asua kotona.  Kylpyhuone korjattiin, mutta ei niin, että se olisi toiminut vanhuksen toivomuksen mukaisesti.  Kuka näitä valvoo?  Kuka maksaa jos työt tehdään kahteen kertaan?

Onko oikein, että alle 1000 euroa eläkkeellä oleva maksaa yli 1000 euroa jopa 2000 euroa yksityisille hoitoyrityksille.  Loppuvat ne säästötkin tällä menolla nopeasti.  Mitä tulee eteen?

Mielestäni tämä on "laillista rosvousta" hädänalaisten hyväksikäyttöä!  Ihmiset ovat aikoinaan maksaneet veronsa asuinkunnalleen.  Tämän päivän vanhus ei ole elänyt yhteiskunnan varoilla, vaan kantanut kortensa yhteiseen kekoon.

Miksi omaiset eivät hoida vanhuksiaan niin kuin ennen, jolloin monet sukupolvet asuivat saman katon alla? 

 

Raili Naskali

kansanedustajaehdokas

Kommentoi kirjoitusta.

Kyläkouluista

Maanantai 22.11.2010 klo 15:00 - Päivi Hiltunen, kansanedustajaehdokas

Talousarviovaltuusto takana. Missä vielä kyläkouluja on kaatamatta, siellä on käyty tunteikasta keskustelua. Onko pieni kaunista vai kallista? Olen ollut kouluverkon ”kohtuullistamisen” kannalla. Järkevän kokoisia yksiköitä pitää olla, mitä se sitten lieneekään. Kaikki on suhteellista. Järkevyys voi olla 10 000 asukkaan kunnassa yksi tai kahdeksan alakoulua. On otettava huomioon koulukuljetusten määrä ja pituus, oppilasennusteet ja tulevaisuuden näkymät. Kyläkoulu on melkoinen vetovoimatekijä, mikäli sen pysyminen kylällä olisi varmaa. 

Harvoin vain on. Päätökset kun valitettavasti tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Budjetista budjettiin. Päätöksissä on paitsi euroista, myös arvovalinnoista kyse. Kyläkoulu ei ole vain opinahjo, vaan se on usein koko kylän yhteinen kokoontumispaikka. Hyvinvointia lisäävä tekijä. Hyvinvoinnin lisääntyminen taas on yhteydessä terveydentilaan. Koulun ympärille kulminoituu paljon yhteistä ja arvokasta. Talkoohenkeä ja eri sukupolvien yhteistä tekemistä.

Kun on kunnanvaltuutettuna kunnassa, jossa pian viimeisistä kyläkouluista taistellaan, tajuaa, kuinka suuret asiat ovat kylillä kyseessä. Viime vuonna oli mielenosoitus kolmen lopetettavan koulun kohdalla. Pääsin räntäsateessa vastailemaan hallituksen koulunkaatolinjan puolesta. Tunsin olevani koulutappaja numero yksi ja kohtelukin sen mukaista. Lopputulos: yksi kaatui, kaksi jäi.

Nyt nuo kaksi muuta olivat uudelleen lakkautusuhan alla. Erona viimevuotiseen oli se, että toisen koulun väki ei pääsekään naapurikunnan saneerattuun kouluun muutaman kilometrin päähän, vaan oman kirkonkylän ns sisäilmaongelmaiseen kouluun 20 kilometrin päähän. 40 km päivässä taksissa pysähdyksineen sekä odottelut tekevät lasten päivästä liian pitkän, vaikka tuo 2,5 tunnin haamuraja ei ihan täyteen tulisikaan. Toinen kouluista, ainutlaatuinen kirkkokoulu, on hakenut yksityisen koulun lupaa ja pyytänyt jatkoaikaa kunnallisena, kunnes päätös tulee. Mielestäni kohtuullista. En siis ollutkaan enää kouluja lopettamassa. Minulle riitti, kiitos.  Ja koulutkin säästyivät. 

2000-luvulla on lakkautettu maassamme jo tuhat koulua. Monessa kunnassa ei juuri lakkautettavaa enää ole. Mutta kappas vain: Samaan aikaan kun kyläkouluja on urakalla lopetettu, ovat myös koulumenot kasvaneet huimasti. Kummallinen yhtälö. Eihän näitä kukaan ilkeyttään lopeta. Säästösyistähän me… On nimittäin pidetty liian itsestäänselvyytenä, että säästöä tulee. Lasten määrän väheneminen ei olekaan moderni syy kouluverkon supistamiseen vaan keskittäminen ja synergia. Tehokkuutta kipuilevaan kuntatalouteen.

Vaan miten käy. Kustannukset kääntyvät usein vuoden parin päästä nousuun. Luokkakoot suurenevat, mikä alkaa vaikuttaa ns. oppilasainekseen. Tarvittaisiin lisää kouluavustajia ja pienryhmiä. Löytyy enemmän ADHD-piirteisiä lapsia, levottomuutta ja käytöshäiriöitä. Eräs tamperelainen opettaja sanoi, että vaikeata on tämä opettajan homma, kun joka luokassa on ainakin viisi persoonallisuushäiriöistä!

Maaseudun elinvoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen kyläkoulujen sukupuutto on usein kuolinisku. Entäpä lapset. Pesuveden mukana säästöhuumassa kun tuppaavat mennä. Muistetaanpas kansainvälisiä tutkimustuloksia: Suomen maaseudun tytöt ovat maailman parhaita lukijoita. Uudet tutkimustulokset osoittavat myös, että juuri yhdysluokkaopetus on tehokasta ja tukee lasten oppimistuloksia sekä sosiaalista kehitystä.  Professori Eira Korpisen mukaan ainutlaatuisesta suomalaista kyläkoulusta kannattaisi kehittääkin vientituote.  Ennenkuin kaikki ovat lopetettu, otaksun. Halvalla muuten menevät nuo pedagogisesti arvokkaat opinahjot ja kyläkulttuurin keskukset.  Miehen kotipaikkakunnalla Pudasjärvellä kyläkoulun käypä hinta huutokaupassa oli 3,7 euroa.

1 kommentti .

Vanhemmat kirjoitukset »